Falling in Love with Lombok

Voin melko luottavaisesti vahvistaa, että asun yhdessä maailman kauneimmista paikoista. Matkustettuani ympäriinsä, Pohjoisesta Etelään ja Idästä Länteen, olen nähnyt mahtavan Mount Rinjanin, kauniit valkoiset hiekkarannat akvamariinisin merin, aaltoilevat riisipellot, eksoottiset atollit sekä hymypoistavat ja ystävälliset ‘Sasak’-kansan, jotka tekevät tästä saaresta sen, mitä se tällä hetkellä on. Kaikki tunteeni vahvistuivat jälleen, kun löysin äskettäin kaksi upeaa saarta Lombokin itärannikolta - Gili Kondon ja Gili Bidarin. Nämä kaksi pientä saarta sijaitsevat Sambelian, Itä-Lombokin alueella.

Kello oli kahdeksan aamulla ja oli aika nousta. Noustuamme autoon Senggigissä Lombokin länsirannikolla suuntasimme itään tutkimaan Lombokin luonnon ympäristöjä. Ajaessamme läpi kauniiden riisipeltojen, ohitimme vilkkaita torikojuja, vilkkaasti kaupankävijöitä, jotka olivat kiireisiä ostoksissaan päivän tarpeisiin, upeita moskeijoita ja miljoonia moottoripyöriä. Matkan varrella pysähdyimme suurten puiden äärelle, jotka kohosivat yllemme ja heittivät varjoa ympäristöön. Kun kysyimme oppaaltamme Pak Sabrilta, hän vastasi, että puut oli alkujaan istutettu hollantilaisten toimesta ja ne tunnetaan nimellä ‘Jättiläispuut’. Sanansa mukaisesti ne olivat valtavia.

Kuvattuamme muutaman kuvan jatkoimme matkaa. Kolmen tunnin jälkeen saavuimme ‘Gili Lampun satamaan’. Iloisina siitä, että saimme venytellä jalkojamme, poistumme autosta, kokosimme tavaramme ja meidät vietiin pieneen ravintolaan, joka oli valmistanut meille indonesialaisen juhla-aterian lounaaksi. Se koostui herkullisesta sekoituksesta riisiä, tempeä, tofua, sop sayur -kasviskeittoa, kalaa, kanaa ja jackfruit-kurkkua. Täytettyinä vatsoin ja tyytyväisinä sydämin oli aika jatkaa matkaa.

Lähdimme suurella puisella veneellä. Kiersimme toisen turistiryhmän ohi ja vilkutimme heille heidän keikkuessaan eteenpäin. Kaukaisuudessa näin kolme saarta. Lähestyessämme paratiisin pala tuli entistä konkreettisemmaksi. Ensimmäinen saari, jonka löysimme, oli Gili Kondo. Täällä meri oli niin kirkas, että pystyit näkemään vedenalaisen maailman ilman snorkkelia ja suojalaseja, ja hiekka oli kuin puhdasta valkoista jauhetta. Saarella oli ravintola ja pari mökkiä, jotta matkailijat saattoivat viettää yön tai pari. Muuten saari oli kauniisti syrjäinen, täynnä vain rehevää vihreää kasvillisuutta ja muutamaa berugaqia. Kävelimme puoleenväliin saarta täysin sanattomina ottaen jokaisen askeleen vastaan lumoutuneina meren eri sinisen sävyistä, joita täydensi puhtaan valkoinen hiekka. Sukeltaminen meressä snorkkeleilla ja maskeilla oli todella upeaa. Näimme niin paljon värikästä korallia ja trooppista merielämää, jotka eivät häiriintyneet läsnäolostamme. Snorklauksen jälkeen lojuimme hetken rannalla, nautimme auringosta ja saaren todellisesta kauneudesta. Kahden tunnin jälkeen ajattelimme siirtyä seuraavaan pysäkkiin saari-aikataulullamme – Gili Bidariin.

Nousimme veneeseen ja vauhditimme Gili Bidariin. Saavuimme länsipuolelle matalan veden takia. Tuolloin veneen kapteeni pelkäsi, että olisimme saattaneet jäädä loukkuun, jos olisimme kiinnittyneet muualle (mutta hei, on pahempiakin asioita kuin jäädä kiinni paratiisisaarelle, eikö niin?)

Heti kun nousimme veneestä, olin taivaassa! Meri oli turkoosinsininen, jota voi vain kuvitella, hiekka oli niin pehmeää ja valkoista, että se valui varpaidemme välistä kävellessämme sen keskellä. Parasta oli kuitenkin, että olimme täysin yksin, emmekä nähneet ainoatakaan ihmistä. Ranta oli meidän! Kävelimme saaren ympäri astellen kiviallakoissa, löytäen kauniita koralleja ja tuijottaen sinitähtiä sekä muita merilajeja. Näköala yli valtameren oli henkeäsalpaava, ja Sumbawa katseli meitä suoraan. Kaukaisuudessa näkyi lauttoja kulkemassa Lombokin ja Sumbawan välillä.

Noin kello kolmelta oli aika lähteä takaisin satamaan. Nousimme veneeseen, varmistimme, että meillä oli kaikki tavaramme ja vilkutimme hyvästit pienelle koskemattomalta paratiisilta vaikuttavalle palalle. Kuitenkin tuijotellessani horisontissa uhkaavasti roikkuvia harmaita pilviä, jotka leijailivat suoraan Mount Rinjanin vihaisena olevaan kasvoon, tiesin, ettei tämä olisi pysyvä hyvästijättö.